Kuningasvallasta ja tasavallan ajasta Rooman keisarikuntaan

Kuningaskunnan ajan katsotaan alkaneen Rooman kaupungin perustamisesta Capitoliumin kukkulalle (yleensä 753 eaa) ja ensimmäisenä kuninkaan pidetään kaupungin perustajaa Romulusta. Romuluksen seuraaja Numa Pompilius perusti kaupunkiin Januksen temppelin sekä asetti Vestan neitsyet vartioimaan pyhää tulta, synnyttäen yhteyden maahan jolle kaupunki oli perustettu, sekä luoden perustan tuhatvuotiselle valtakunnalle. Kuningasvallan ajan katsotaan päättyneen 509 eaa. jolloin tasavaltalaisaika alkoi.

 

Kuningasvallan aikana valtaapitävien neuvonantajiksi synnytetty patriisi-luokka (patriae, vanhimmat) muodosti tasavallan aikana yhteiskunnan yläluokan, jonka keskuudesta valittiin senaatti joka hallitsi valtakuntaa yhdessä kahden konsulin johdolla. Voimakkaasti hierarkkinen yhteiskunta synnytti näköisensä perustuslain joka sitoi yhteen tiukat moraalikäsitykset sekä sotavoimien hallinnan; patriisien ja plebeijien (alempi yhteiskuntaluokka, rahvas) välien kiristyminen oli yhtenä tekijänä prosessissa joka lopulta halvaannutti senaatin toimintakyvyn ja johti sisällissotiin. Pitkällisten sotien jälkeen voittajana selvinnyt Oktavianus muutti tasavallan Prinsipaatiksi ja nimesi itsensä Prinsipiaksi (’ensimmäiseksi tasavertaisten joukossa’), ennakoiden siirtymää kohti keisarivallan aikaa.  Oktavianus hallitsi poikkeustilan turvin senaatin ja tasavaltalaisen järjestelmän sijaisena; myöhemmin hänen arvonimekseen tuli imperator eli ’komentaja’, viitaten hänen sotapäällikkyyteensä. Termistä johdettiin myöhemmin arvonimi emperor eli keisari sekä termi imperium, eli valtakunta. Imperiumin tarkka määritelmä antoi vallan Roomassa valtiolle ylitse yksilön, eli se määritteli suvereniteetin, jolla valtio toimi, sotilaallisin perustein, vastakohtana ’regnumille’ eli vallalle joka periytyi. Roomalaisen valtion ja valtakunnan sekä keisarikunnan synnyn kannalta tällä oli suuri merkitys.

 

Rooman tasavalta alkoi liukua kohti yksinvaltaa sisällissotien aikana eikä sen asemaa koskaan palautettu; vuonna 44 eaa Julius Caesar julistautui sotamenestyksensä perusteella diktaattoriksi, mikä roomalaisessa kontekstissa merkitsi sen valta-aseman ottamista joka periytyi kuninkaalta konsuleille tasavalta-ajan alussa ja joka antoi vallan ylitse vaaleilla valittujen virkamiesten  – asetelma siis vastasi Rooman johtavan virkamiehen suhdetta valtakunnan muihin johtaviin virkamiehiin ja perustui edelleen tasavallan perustuslailliseen vallanjakoon. Caesarin murhan jälkeen vallinnut kolmen sotapäällikön (triumviraatti) valtakausi päättyi Caesarin sukulaisen Markus Antoniuksen kuolemaan vuonna 31 eaa, minkä jälkeen Oktavianus otti itselleen nimen Augustus ja hänestä tuli Rooman keisarikunnan (imperium) ensimmäinen hallitsija ja keisari (emperor) vuonna 27 eaa, josta tuli myös keisarikunnan perustamisvuosi.

 

Rooman  keisarikunta jakautui Länsi- ja Itä-Roomaan vuonna 330; vuonna 476 Länsi-Rooma kukistui ja Rooman keisarikunta jatkoi olemassaoloaan aina Itä-Rooman eli Bysantin turkkilaisvalloitukseen asti vuonna 1453.


Kommentit

Rooman valta — Ei kommentteja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

HTML tags allowed in your comment: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>