Vatikaanin Pyhä Istuin on paitsi hallinnollinen ja kansainvälispoliittinen subjekti, myös Jumalan läsnäolon ja vallan edustaja maan päällä. Vanhassa Egyptiläisessä kuvakielessä yksi hallitsijan ’symboli’ oli ’tyhjä istuin’, merkiten faaraon roolia jumaluuden edustajana, kaiken maallisen muodonannon ja personoinnin tuolla puolen. Konklaavin toimesta tapahtuva ’Pyhän istuimen’ hallitsijan valinta on siten prosessi jonka myötä valitaan näkyvä edustaja Jumalan sanalle. Paavin nimen valinta korostaa osaltaan myös tätä rajanvetoa persoonallisen ja ikuisen välillä, nimen tullessa usein valituksi joko jatkumoksi aiempien paavien työlle tai viittauksena tiettyyn kristilliseen hyveeseen tai ominaisuuteen.
Vaikka Paavin valinta ja paavillinen tehtävä on poliittinen, määrittyy tämä poliittisuus ensisijaisesti välttämättömyydestä toimia osana ympäröivää maallista järjestystä ja kommunikoida sen kielellä. Paavin asema Pyhän Pietarin Istuimen hallitsijana, hänen maanpäällisenä sijaisenaan, on absoluuttinen ja puhdas, edustaen pyrkimystä elämän ja valintojen kirkastamiseen Jumalan valossa, persoonallisten intressien tuolla puolen.
Varsin kuvaava esimerkki tästä maallisen ja jumalallisen mandaatin välisestä ristiriidasta on puhdasoppisuuteen liittyvien sääntöjen jatkuva ja kasvava riepottelu ja väärinymmärrys sekularisoituvassa maailmassa jossa ohjeiden, opetusten ja lausuntojen ’teologinen’ tausta ei ole enää kohteidensa ulottuvilla – mikä edelleen aiheuttaa eräänlaisen eettisen tyhjiön jonka täyttäminen paavin persoonalla ja ohjeilla on myös siemen fundamentaalisille tulkinnoille ja näkemyksille.
Sama mekanismi on luonnollisesti näkyvissä myös esimerkiksi juutalaisuuteen ja islamiin periytyneissä tavoissa ratkaista sekulaarin ja pyhän vallan välinen ristiriita. Pyhän Istuimen hengellinen merkitys ja mysteeri sen sijaan viittaavat suoraan eri uskontojen ytimessä oleviin kysymyksiin elämän rajallisuudesta, kuoleman olemuksesta, sielunvaelluksesta, armosta, johdatuksesta ja totuudesta. Pyhä Pietari ja paavi eivät ole täydellisyyden vertauskuvia vaan edustavat täydellistä tulkintaa ja ymmärrystä, eräänlaista peilikuvaa jumalalliselle totuudelle ja Jumalan Pojan ilmoitukselle, mitä osaltaan myös kuvastaa legenda Pietarin ristiinnaulitsemista pää alaspäin, ’arvottomana’ kuolemaan Kristuksen tavoin.
Lue myös: