Illanvietto

Testaccion ollessa pääasiallinen yöelämän keskus, Trasteveren alueen kahviloista ja pienistä ravintoloista löytyy tämän päivän matkailijalle helppo ja vaivaton tapa kokea paikallinen tunnelmallinen tapa viettää iltaa hyvässä seurassa. Alueelta löytyy myös funkimpia versioita teemaan liittyen ja siitä onkin muodostunut suosittu kohde matkailijoiden keskuudessa, erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Päivällisen ja konsertin yhdistelmä on perinteinen roomalainen illanvieton muoto ja edelleen hyvin suosittu paikallisten keskuudessa;  matkailijaa kiinnostavia vaihtoehtoja löytyy aina Teatro ’del Operan balettiesityksistä modernin musiikin iltamiin. Klassisen näyttämötaiteen; teatterin, oopperan ja baletin, osalta illanviettomahdollisuudet eivät Roomassa lopu koskaan kesken.

Paikalliseen tapaan päivällinen nautitaan myöhään ja se kestää pitkään, minkä jälkeen siirtyminen toisaalle iltaa viettämään käy luontevasti. Tavallista on myös itse ravintolaillan venyminen yömyöhään, minkä mahdollistaa osaltaan ravintoloiden suopea hinnoittelu, paitsi ruoan myös juoman osalta, sekä nautinnollinen seurustelemisen perinne. Lyhyempi versio ravintolaillasta rakentuu usein antipastien varaan.

Hotellien turistidiskoista alkava illanviettomahdollisuuksien kirjo täydentyy lopulta Rooman mittavalla klubitarjonnalla, joka kattaa kaiken mainstreamista pitkälle erikoistuneisiin house- ja tranceklubeihin. Undergroundin suhteen kaupungin gay- ja queerkulttuurit ovat synnyttäneet useita mielenkiintoisia paikkoja, The Qube etunenässä; sukellus syvemmälle oppaiden ja virallisten bileiden tuolle puolen voi alkaa vaikka täältä. Muita potentiaalisia paikkoja ovat vaihtoehtokulttuurin keskittymä Brancaleone sekä teknomekka Goa, joista jälkimmäinen lähestyy suosionsa ansiosta nopeasti valtavirtaa ja on siten myös turistien suosiossa. Klubeille yleensä on tyypillistä musiikkityylien ja teemojen vaihtuminen illasta riippuen, useimmiten akselilla raskas rokki – reggae – tekno; toisaalta tarjolla on myös burlesque –esityksiä ja drag show:ita.

Burlesquen suhde klassiseen teatteriin onkin mielenkiintoinen, monessakin suhteessa: vaikka niin burlesque kuin drag-kulttuurikin juontavat löyhästi juurensa klassisen teatterin tavasta tarkastella ja kyseenalaistaa yksilön roolia yhteiskunnassa viemällä nämä roolit äärimmäisyyksiin tai kääntämällä ne ylösalaisin, nyky-yhteiskunnassa ne paitsi edustavat vastavoimaa sovinnaisille roolimalleille ja niiden edustamalle rappeuttavalle konsensukselle, myös haastavat itse teatterin ja yleensä elävän taiteen tarkastelemaan omaa muotoaan, tehtäväänsä ja ennakkoasenteitaan. Klassisen teatterin filosofisia ulottuvuuksia tavoitteleva missio tavoittaa enää harvat – esitykset ja katsojat – johtuen viihteen maneerien taipumuksesta tulla pysyväksi osaksi yhteiskunnan rakenteita – tästä syystä burlesquen kaltaiset ilmiöt ovatkin paitsi väistämättömiä, myös välttämättömiä. Burlesquen uuden tulemisen rajoittuminen tiettyyn pisteeseen asti  Undergroundiin takaa sen autenttisuuden – siten on syytä erottaa aitoa burlesquen henkeä tavoittelevat esitykset siitä hyötymään pyrkivistä, yleensä suurille yleisöille suunnatuista versioista. Roomassa ensin mainittuun pääsee tutustumaan ainakin Brancaleonen vaihtoehtoklubilla.