Bakkanaalit olivat alun perin kreikkalaisesta Dionysoksen kultista kehittynyt viinijumala Bacchukselle omistettu juhla, joihin alun perin oli pääsy vain naisilla. Dionysos oli päihtymisen, ekstaasin ja viinin jumala, johon yhteyden saaminen, Parusis, oli dionyysisten mysteerien tavoite. Dionysoksen palvontaan ja dionyysisiin mysteereihin liitetään yleisesti profetointi, muuntuneet tajunnantilat sekä Aristoteleelta periytyvä ’traagisen erehdyksen’ tematiikka ja tästä juontuen kreikkalaisen teatterin, erityisesti tragedian synty. Vanhatestamentillinen termi synti tarkoitti kreikaksi samaa kuin ’traaginen erehdys’, viitaten erehdykseen joka lopulta määritteli ihmisen kohtalon. Sekä alkuperäinen syvyyspsykologia että Nietzcheläinen filosofia määritteli tragedian juuri tältä pohjalta ihmisen ja ihmisyyden peruspiirteeksi, jonka kautta avautui näköala ihmisen ja maailman suhteen todelliseen luonteeseen. Nietzchelle tämä merkitsi jumalsuhteen uudelleen määrittelyä, Freudille ja kumppaneille avainta ihmispsyykeen.
Kreikkalaisille traagisen erehdyksen ’käänteismekanismi’ oli katharsis eli emotionaalisen latauksen huipentuma ja tragediaan liittyvän tunnesisällön purkautuminen, eli eräänlainen synninpäästö. Kreikkalaisen – ja myöhemmin roomalaisen – teatterin perustehtävä liittyi siten tämän katharsiksen tuottamiseen hallitusti. Dionysos tunnetaan tähän liittyen nimillä Eleutherios, vapauttaja (Aletheia, totuus) ja Soter, pelastaja.
Alkujaan dionyysiset pidot olivat kuitenkin yksinomaan naisille avoimia rituaalisia mysteerejä, ja antiikin oppineisto määrittelikin Dionysoksen erityisesti naisiin ja naisellisiin emootioihin vetoavaksi jumaluudeksi – tähän sekä ’traagisen erehdyksen’ –tematiikkaan liittyen, Dionysos oli esimerkki ’kuolevasta jumalasta’, vastakohtana kuolemattomille Olympoksen asukeille, mikä edelleen viittaa viinin ja päihtymyksen rooliin rituaaleissa, sekä niissä saavutettavien tilojen lähtökohtaisesti tilapäiseen luonteeseen. Roomassa bakkanaaleiksi kutsuttuihin dionyysisiin rituaaleihin oli lopulta pääsy myös miehillä. Toisin kuin dionyysisen kultin miehiseen versioon, Bakkanaaleihin liittyivät ylensyönti, päihtymys, väkivalta, veriuhrit sekä seksuaaliset orgiat, joita johtivat Bacchuksen ’papittaret’ eli Mainadit. Mainadien raivopäisyys oli toisaalta seurausta Dionysoksen vastustamisesta, toisaalta seurausta täydellisestä alistumisesta hänen valtaansa – tarina kertoo että Mainadit olivat vastuussa myös Orfeuksen surmaamisesta tämän käännyttyä Dionysoksen suojeluksesta hakemaan turvaa Apollolta, viisauden jumalalta.
Roomassa Bacchuksen kultti kiellettiin ensimmäisen kerran jo 180-luvulla eaa., väitettyjen rikosten ja seksuaalisten väärinkäytösten takia; kultti rajattiin vain harvojen ja valittujen oikeudeksi mikä ikiaikaisen logiikan mukaan teki palvonnasta pian salaista ja maan alla tapahtuvaa. Myöhemmin kultin harjoittaminen vapautui uudestaan, erityisesti koska siihen vihityiksi paljastuivat mm. Rooman suuren orjakapinan aloittajan Spartacuksen vaimo (joka piti miestään Dionysoksen inkarnaationa) sekä Caesarin liittolainen Markus Antonius. Bacchuksen kultti säilyi elinvoimaisena vielä kauan Rooman valtakunnan hajottua.
Luitko myös:
Kommentit
Bakkanaalit — Ei kommentteja
HTML tags allowed in your comment: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>