Rooman talous ja politiikka

Valtakunnan pääkaupunkina suurimmat italialaiset valtiolliset instituutiot sijaitsevat Roomassa, jota johtaa edustuksellisin periaattein valittava pormestari. Rooman talous on palvelu-, ja IT-vetoinen, vailla raskasta teollisuutta. Vatikaanin sijainti Rooman sisällä vaikuttaa osaltaan poliittiseen tilanteeseen – hallinnollisesti Vatikaani ja Rooma Italian pääkaupunkina ovat kuitenkin täysin erillään toisistaan.

Keisarijohtoinen Rooman valtakunta muuttui tasavallaksi moninaisten vaiheiden jälkeen – tähän prosessiin palaavien vallan perimmäiseen olemukseen liittyviin pohdintoihin liittyy ehkä osaltaan myös fasismin perinteinen kannatuspohja kaupungissa ja koko Italiassa; edustukselliseen demokratiaan liittyvät haasteet ovat koko maassa varsin toisenlaiset kuin vaikkapa pohjoisessa Euroopassa, mihin asiantilaan vaikuttaa epäilemättä myös Paavinistuimen ja roomalaiskatolisen kirkon läsnäolo, sekä perinteinen juopa maallisen ja taivaallisen vallan välillä. Antiikin Rooman politiikan retorinen perusta sekä antiikista kumpuava kansanvallan periaate ovat lopulta peruja roomalaisen kulttuurin asemasta hellenistisen kulttuuriperinnön jatkeena; sivistys sekä järkkymätön näkemys Roomasta maailman keskuksena mahdollistivat demokratian syntymisen sen edistyksellisyyden perusteella. Ranskan vallankumouksessa renessanssin kokeneet tasa-arvon, veljeyden ja vapauden periaatteet innoittivat kansanvallan syntyaikoja jo antiikin Roomassa – Rooman kansalaisuus takasi sivistyksen ja mahdollisti ajatuksen jossain määrin kollektiivisesta päätöksenteosta. Ideologinen lähtökohta demokratialle on siten varsin erilainen kuin monessa muussa läntisen maailman kolkassa, jossa demokratia on alusta asti merkinnyt ensisijaisesti sosiaalista ja taloudellista reformia ja mieltyy taloudellisen oikeudenmukaisuuden ideologiseksi airueksi.

Onkin mielenkiintoista että juuri Rooman paikallispolitiikan uusin toimija omaa avoimesti fasistisen ideologian, nimeä myöden: CPI (Casa Pound International eli Poundin talo) viittaa amerikkalaiseen runoilijaa Ezra Poundiin joka tuki avoimesti Mussolinin fasistihallintoa viime vuosisadalla. CPI:n agendaan kuuluu avoin fasistisuus ja se ammentaa näkyvästi italialaisesta ’sosiaalisen oikeiston’ perinteestä. Järjestön toiminnasta poliittinen aktiivisuus on vain yksi osa; kulttuuriaktivismi, käytännön hätäapuprojektit ja konkreettiset toimet yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamiseksi vapaaehtoispohjalta, tai omien liiketoimien suomien resurssien pohjalta, eri ideologisia ja poliittisia vaikutteita ja näkemyksiä vapaasti yhdistellen, luovat vaikutelmaa vallankumouksellisesta ja konkreettisesta toiminnasta Italian usein kaoottiseksi luonnehditulla poliittisella kentällä. CPI sijoittaa itsensä ’ääriyläoikeistoon’, haastaen perinteisen vasemmisto-oikeisto –polarisaation oikeutuksen ja siten perinteisen politiikan tasapäistävän vaikutuksen ja massakulttuurin vaihtoehdottomuuden. Talonvaltauksista alkunsa ainakin epäsuorasti saaneen CPI:n suoran toiminnan intellektuelli fasismi kerää kannatusta kaikista yhteiskuntaluokista ja on ilmeisen varteenotettava toimija seuraavissa Rooman paikallisvaaleissa 2013.

 

One Reply to “Rooman talous ja politiikka”

  1. Italian poliittinen maailma on aika kaoottinen näin suomalaisesta näkökulmasta katsoen. Skandaaleita on kait jokaisen kansanedustajan taustalla, ja koko Berlusconin valtakausi oli yhtä julkkisshowta hänen ja tyttöjensä vuoksi.Seikkailipa Mussolinin lapsenlapsikin kansaa edustamassa, samoin entinen pornotähti, mitäköhän asioita hän mahtoi ajaa? Onneksi nyt saivat Matteo Rentzin vanhuksen tilalle, jospa uusi veri saisi Italiankin tilanteen hieman rauhoittumaan ja vakavoitumaan. Taloudenkin osalla on pilviä kerääntynyt taivaalle, ei kuitenkaan yhtä synkkiä kuin mitä naapurin, Kreikan, päällä on jo pitkään kiikkunut. Toivottavasti ovat ottaneet toisten ongelmista opikseen ja välttyvät samooilta vaikeuksilta.

Vastaa käyttäjälle Pete Rinne Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.