Muinaisessa roomalaisessa jumalkuvastossa Vesta oli kotilieden ja perheen jumalatar; kodin lämmön sekä kodissa ylläpidettävän tulen hengetär ja leipurien suojelijatar. Vestan kunniaksi Roomassa poltettiin ikuista tulta, jota ylläpitivät Vestan papittaret eli Vestan Neitsyet (Vestaalit). Vestaa kunnioitettiin Roomassa suuresti, samoin hänen papittariaan jotka olivat keisarin erityisessä suojeluksessa. Vestan temppelin toiminta lakkautettiin 394 ja Vestan palvonta siirtyi vähitellen osaksi kristillistä Neitsyt Marian kulttia.

Vestan neitsyet valittiin patriisiperheistä, tarkkojen kriteerien mukaan, yleensä 6 vuoden iässä. 30-vuotinen palvelusaika koostui 10 vuotta kestäneestä valmistautumisesta, 10 vuoden varsinaisesta palveluksesta sekä 10 vuotta kestäneestä siirtymäjaksosta jonka aikana tehtävään liittyvä perinne siirrettiin edelleen. Vestan papittarilla oli valta armahtaa ja pelkkä heidän läsnäolonsa tai näkemisensä riitti armon saamiseen – toisaalta kaikki heihin kohdistunut epäkunnioitus tai vahingoittaminen rangaistiin kuolemalla.

Temppelissä palveli kerrallaan kuusi Vestaalia, joiden tehtäviin kuului paitsi pyhästä tulesta huolehtiminen, myös pyhän veden kantaminen Forumin lähteeltä, rituaalien valmistelu, pyhien ruokien valmistaminen sekä temppelistä ja sen esineistä huolehtiminen. Vestan temppeli oli olemukseltaan aedes, eli paikka jossa jumaluus on läsnä, vastakohtana templukselle eli temppelille rituaalipaikan merkityksessä.  Temppelin pyhä tuli sammutettiin vuosittain maaliskuun ensimmäisenä päivänä ja sytytettiin uudelleen; sytykkeenä käytettiin kahta puuta joista toisen oli oltava tiettyä tammensukuista puuta.

Rooman olemassaolon ja voiman nähtiin olevan sidoksissa paitsi pyhän tulen ja pyhien esineiden säilymiseen, myös Vestaalien hyvinvointiin ja puhtauteen. Vesta yhdistyi itse maahan ja maan muistiin ja Vestan temppeli edelleen Rooman historiaan ja pysyvään olemassaoloon ajallisessa ulottuvuudessa – siten Vestaalien puhtauden tullessa kyseenalaiseksi seurauksena oli elävältä hautaaminen: Vestaalien verta pidettiin pyhänä ja koskemattomana ja heidän edustamansa puhdas vitaalienergia tuli siten palauttaa takaisin maahan.

Vesta edusti lopulta elämää sinänsä – siten temppelin koskemattomuus ja vestaalien hyvinvointi takasi paitsi Rooman olemassaolon, myös yhteyden jumaliin: ’Vigilasne, Rex?’

Lue myös:

• Pyhä istuin
• Romulus ja Remus
• Uskonto antiikin Roomassa